Hevonen on iso ja tunteita herättävä eläin. Hevosen käytökseen vaikuttavat sen tyypilliset käyttäytymismallit ja –tavat. Hevonen on lauma-, saalis-, aro- ja pakoeläin. Laumaeläimenä se viihtyy parhaiten yhdessä muiden hevosten kanssa, hevoslaumassa vallitsee myös aina jonkinlainen arvojärjestys. Saaliseläimenä hevonen tarvitsee lauman tuoman turvan, jotta se tuntee olevansa turvassa. Hevonen on luotu pakoeläimenä pakenemaan tilanteissa, joissa se kokee vaaraa. Hevosen koko anatomia on suunniteltu nopeaa lyhytaikaista pakenemista varten. Aroeläimenä se viihtyy parhaiten laajoilla alueilla, jotta se näkisi mahdollisimman hyvin ympärilleen. (Maastatyöskentely opetushevosen turvallisuuden perustana – lopputyö)

Hevonen on erittäin herkkä aistimaan toisten hevosten ja ihmisten liikkeet, eleet ja mielentilan. Sosiaalisena eläimenä hevonen myös pyrkii miellyttämään muita hevosia ja ihmistä, jotka se katsoo rauhallisiksi ja miellyttämisen arvoisiksi. Johdonmukaisen opetetuksen kautta hevonen oppii yhdistämään vaativia ja monimutkaisiakin suorituksia tiettyihin hienovaraisiin, mutta selkeisiin merkkeihin.

Hevosten kanssa oleminen, ratsastaminen, ajaminen ja työskentely herättävät ihmisissä pääosin positiivisia tuntemuksia. Mutta aina aika ajoin negatiiviset ja neutraalit tunnelataukset sekoittuvat myös ihmisen ja hevosen yhteistyössä. Herääkin kysymys, jos hevonen saisi valita: Minkälaisen ihmisen luona hevonen viihtyisi?

Hevonen on rauhaa rakastava eläin, joka osaa “hetkessä elämisen” –taidon. Sen läsnäololla on valtava voima, hevonen liikuttaa meissä jokaisessa ihmisessä jotain tunneviisaria. Meistä riippuu sitten onko tunnelataus positiivinen, neutraali vai negatiivinen, lisäksi jokaisessa hetkessä vaikuttaa myös tilanteen “resonanssi”.

Daneil Goleman kuvaa kirjassa “Sosiaalinen äly”, kuvaa mm. aivojen oikotietä ja valtatietä. Valtatie johtaa silmistä talamukseen, johon kaikki aivoihin tulevat aistimukset ensimmäisenä saapuvat ja jatkavat sieltä matkaansa esimerkiksi aivokuoren näköalueelle. Oikotie lähettää kuitenkin viestin suoraan talamuksesta mantelitumakkeeseen (mantelitumakkeita on kaksi, yksi oikeassa ja yksi vasemmassa aivopuoliskossa), joka tulkitsee sanattoman viestin – kulmien kurtistuksen, äkillisen asennonvaihdon tai äänensävyn muutoksen – muutamia mikrosekunteja ennen kuin tiedostamme, mitä silmiemme edessä tapahtuu. Mantelitumakkeella ei ole yhteyttä aivojen puhekeskuksiin, joka johtaa siihen, että kun havaitsemme jonkun tunteen kehomme alkaa jäljittelemään samaa tunnetta. Tätä tunnetta kutsutaan “affektiiviseksi sokeanäöksi.”

Tunteet siis tarttuvat. Tunnetartunta on keskeinen osa positiivista ja negatiivista tunnesaldoa. Aivojen oikotien tunnetartunnat toimivat valtavan nopeasti, automaattisesti ja vaivattomasti, nämä hermoverkot säätelevät suurinta osaa etenkin tunteisiin pohjautuvista teoistamme.

Valtatie johtaa hermojärjestelmiä, jotka toimivat johdonmukaisemmin ja selkeästi vaiheittain ja ne vaativat tietoista päättelyä. Tiedostamme paremmin “valtatien” olemassa olon ja pystymme sen avulla ainakin hiukan säätelemään sisäistä elämäämme. Oikotien osalta tämä on täysin mahdotonta, koska sitä pitkin kulkevat raaka tunnemateriaali ja valtatietä pitkin punnitut käsitykset siitä, mitä ympärillä tapahtuu. (Goleman – Sosiaalinen äly)

Erinlaiset hevoset saavat meissä jokaisessa nousemaan erinlaisia tunnelatauksia. Kannattee siis miettiä monenlaisia kysymyksiä tuntemuksia purkaessa:

–       Minkälainen hevonen sopii minulle?

–       Miksi joku hevonen nostaa esiin sisimmässäni negatiivisia tuntemuksia?

–       Voinko itse vaikuttaa tuntemusten esiintulemiseen?

–       Helpottaisiko tilannetta, jos saisin apua?

–       Reagoinko minä tai hevoseni aina väärin tietynlaisessa tilanteessa?

Tunnelataukset lähtevät monesti vyörymään lumipallon lailla alas mäkeä, ja kun selvittää mikä tilanteen laukaisee, niin ollaan jo parempien tuntemusten tiellä.

Hevosten luonnollisten käyttäytymismallien kertaaminen, ja oivaltaminen voivat helpottaa jo monessa tilanteessa. Monesti me ihmiset ajattelemme hevosten reagoivat samalla tavalla kuin me, ja silloin jo mennään “väärille urille”.

Hevonen osaa hetkessä elämisen –taidon. Meille ihmisille se on paljon vaikeampaa, mutta kun sen oppii asiat tulee kertaheitolla helpommiksi hevosten kanssa. Nimittäin jos hevonen saisi valita, se valitsisi ihmisen, joka on kauttaaltaan rauhallinen ja miellyttävä, niin eleissään, ilmeissään ja mielentilaltaan. Oletko se sinä?

Kiire pilaa monta hyvää asiaa. Vauhdin hidastaminen auttaa jo monesti. Aina ei kannata olla niin tehokas. Vähemmän on monesti enemmän, ja yhtäkkiä hevosesi ja sinä olette tyytyväisempiä.

 

Lähteet:

Daniel Goleman – Sosiaalinen äly

Johanna Kolehmainen – Maastatyöskentely opetushevosen turvallisuuden perustana -lopputyö

Luottamuksen saavuttaminen ei ole itseisarvo.
Yhteistyön rakentaminen alkaa maastatyöskentelyn kautta.
Pohjatöitä on hyvä tehdä käyntityöskentelyn kautta.