Huomaan palaavani yhä uudelleen saman kysymyksen äärelle. Kaipaan varmuutta. Mieleni etsii sitä jatkuvasti, sillä varmuus tuntuu tuovan rauhaa ajatteluun. Kaipaan varmuutta siitä, että teen oikeita päätöksiä ja että asiat järjestyvät. Ainakin hetkeksi.
Miksi kaipaamme varmuutta?
Ehkä kaipaan ennen kaikkea tunnetta siitä, että elämä kantaa myös silloin, kun tulee vaikeita hetkiä. Että minussa olisi riittävästi joustavuutta kohdata ne tilanteet, joita elämä väistämättä tuo eteen. Elämä hevosten kanssa – tai ilman – ei yleensä kulje tasaisesti ylöspäin. Matkalle mahtuu alamäkiä, ylämäkiä ja välillä sellaisia kuoppia, jotka pysäyttävät hetkeksi miettimään: ”Mitäs nyt?”
Olisihan se hienoa, jos tietäisimme etukäteen, mitä elämä tuo tullessaan. Mutta emmehän me voi. Siksi tärkeämpää kuin täydellinen ennakointi on se, että opimme tekemään päätöksiä omien arvojemme mukaisesti. Hallinnan tunne on lopulta aika suuri illuusio. Juuri silloin, kun kuvittelemme saaneemme kaiken järjestykseen, elämä muistuttaa meitä siitä, ettei kaikkea voi kontrolloida.
Mitä hevoset opettavat meille läsnäolosta?
Kaiken tarvittavan, koska ne ovat siinä niin hyviä. Ne eivät mieti ensi viikkoa tai ensi vuotta. Hevoset reagoivat siihen, mitä tässä hetkessä tapahtuu. Jos ympäristö tuntuu turvalliselta, ne hengittävät syvään, laskevat päätään ja jatkavat matkaa. Jos jokin muuttuu liian kuormittavaksi, ne kertovat siitä heti.
Me ihmiset olemme usein toisenlaisia. Yritämme kestää vielä vähän enemmän. Selvitä vielä tämän päivän. Puristaa vielä vähän lisää. Kaiken tämän elämän keskellä saatamme kadottaa yhteyden siihen, mitä oma kehomme yrittää meille kertoa.
Toleranssi – miksi emme jaksa loputtomiin?
Elämän haastavat tilanteet haastavat jatkuvasti sietokykyämme eli toleranssiamme. Tähän olen saanut loistavan työkalun aikanaan EASEL®-ohjaaja koulutuksesta. Ajatus on yksinkertainen. Voimme ajatella tunnetilaamme kolmen alueen kautta.
Sininen alue on mukavuusalue. Siellä olo on turvallinen. Ajatukset kulkevat, hengitys on rauhallinen ja pystymme kohtaamaan sekä ihmiset että hevoset avoimin mielin.
Keltainen alue on oppimisen alue. Siellä koemme sopivasti epämukavuutta. Uusi asia voi jännittää, mutta olo on edelleen riittävän turvallinen oppimiselle. Juuri täällä kasvu tapahtuu.
Punainen alue on stressialue. Kun kuormitus kasvaa liian suureksi, hermosto siirtyy selviytymistilaan. Silloin emme enää valitse reaktioitamme samalla tavalla, vaan saatamme taistella, paeta tai lamaantua.
Sama näkyy myös hevosissa. Ne kertovat meille usein paljon nopeammin kuin me itse, milloin kuormitus alkaa kasvaa liian suureksi.
Arjessa liikumme näiden kolmen alueen välillä jatkuvasti. Kukaan ei pysy koko ajan sinisellä alueella, eikä tarvitsekaan. Tärkeää on uskaltaa haastaa itseään, mutta sopivasti. Liika on liikaa. Jos elämme pitkään punaisella alueella, keho ja mieli alkavat väsyä. Harva jaksaa sitä kovin kauan.
Hyvinvointi syntyy pienistä teoista
Elämä tuo mukanaan epävarmuutta, muutoksia ja yllätyksiä. Ne kuuluvat ihmiselämään. Sen sijaan, että yrittäisimme hallita kaikkea, voimme opetella tunnistamaan, missä olemme juuri nyt. Mitä kehoni kertoo? Mitä tarvitsen tässä hetkessä?
Ehkä tarvitsen tauon. Ehkä tarvitsen jonkun kuuntelemaan. Ehkä tarvitsen kävelyn metsässä.Ehkä tarvitsen vain luvan olla hetken keskeneräinen.
Usein kysymme itseltämme: ”Miten jaksan kaiken tämän?”
Ehkä parempi kysymys olisi: ”Mikä on se yksi pieni asia, johon voin vaikuttaa juuri tänään?”
Kaikkea emme voi hallita, mutta voimme hengittää yhden rauhallisen henkäyksen. Voimme pyytää apua. Voimme olla itsellemme hieman lempeämpiä kuin eilen, se on joskus enemmän kuin tarpeeksi siinä hetkessä.
Mitä voimme oppia hevosilta?
Ehkä todellinen vahvuus ei olekaan sitä, että hallitsemme elämää tai tiedämme aina, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ehkä vahvuus on sitä, että uskallamme kohdata elämän sellaisena kuin se tulee. Että luotamme itseemme silloinkin, kun kaikki vastaukset eivät ole vielä näkyvissä.
Hevoset opettavat minulle tätä joka päivä. Ne eivät tarvitse täydellistä suunnitelmaa huomiseen. Ne tarvitsevat turvallisen hetken tässä ja nyt. Kun luottamus on olemassa, seuraava askel löytyy. Ehkä mekin voisimme opetella samaa.
Ei täydellistä hallintaa.
Vaan hieman enemmän luottamusta.
Hieman enemmän lempeyttä itseämme kohtaan.
Ja rohkeutta ottaa se seuraava askel, vaikka koko polku ei vielä näkyisikään.
Kaipaatko enemmän aikaa luonnossa ja hevosten kanssa?
Jos huomaat kaipaavasi enemmän rauhaa, luontoyhteyttä ja aikaa hevosten kanssa, et ole ajatustesi kanssa yksin.
Huminalehdossa haluamme tarjota hetkiä, joissa ei tarvitse suorittaa. Riittää, että saat tulla sellaisena kuin olet – hengittämään, kohtaamaan hevosia ja pysähtymään hetkeksi.
Suunnittelemme parhaillaan syksyn ja talven hyvinvointi -teemaisia päiviä. Jos ajatus tuntuu omalta, laita rohkeasti viestiä. Kuulemme mielellämme ajatuksiasi ja toiveitasi.