Huminalehdon tarina – miten hevostila sai alkunsa

Huminalehto on hevoslähtöinen hevostila, jossa yhdistyvät elämä maalla, hevosten hyvinvointi ja perhearki. Tässä tarinassa kerron, miten kaikki alkoi – ja millaiseksi arki hevosten kanssa on vuosien varrella muotoutunut.

Yhteinen unelma maalle muutosta

Me tavattiin mieheni Matin kanssa vuonna 2007. Yhteinen matka alkoi nopeasti, kun satuttiin asumaan samassa kerrostalossa – ja koska yhteiselo oli heti alusta asti miellyttävää ja helppoa. Lähdettiin rakentamaan yhteistä tulevaisuutta aika vauhdilla eteenpäin. Molemmilla oli vahva kaipuu maalle, pois kaupungista. Haave omasta paikasta ja elämästä luonnon keskellä alkoi muotoutua yllättävän nopeasti yhteiseksi suunnaksi.

Unelmista totta – miten tila löytyi

Matin äiti oli siihen aikaan toimittajana paikallislehdessä, ja koska minulle on jo silloin syntynyt “ideoita”, sain ajatuksen juttusarjasta: “Unelmista totta”. Me oltiin Matin kanssa tämän sarjan ensimmäinen osa.

Anitta teki meistä jutun – ja sen kautta löytyi lopulta tämä nykyinen tila. Hauskaa tässä oli se, että olen omalta tyttönimeltäni Kivelä, ja tämä paikka on alkujaan ollut Kivelän tila. Sen vuoksi talon entiset omistajat olivat kiinnittäneet huomiota meidän tarinaan.

Muutto maalle ja hevostilan ensimmäiset askeleet

Muutettiin tänne keväällä 2010. Vanha isäntäpari muutti meidän vanhaan osakkeeseen kaupunkiin, ja me aloitettiin elämä täällä maalla. Muuttopäivä oli täynnä tekemistä – tavaraa kannettiin osoitteesta toiseen urakalla. Olemme ikuisesti kiitollisia Tuomaalan perheelle, että saatiin mahdollisuus rakentaa oma hevostila heidän vanhalle sukutilalleen.

Tallin remontti – vanhasta navetasta hevostalli

Ensimmäisenä kesänä aloitettiin vanhan navetan remontointi vauhdilla. Lattiaa laskettiin noin 20 cm, jotta saatiin riittävästi korkeutta talliin. Pohdittiin myös välikaton purkamista, mutta päädyttiin siihen, että lattian laskeminen on järkevämpi ratkaisu.

Remontti sisälsi piikkausta, sontakuilujen täyttöä ja uuden betonilattian valua. Sen jälkeen rakennettiin seinät ja lopuksi karsinat. Vanha rehunkuivaushuone muutettiin varustetilaksi. Loppukesästä laitumet olivat valmiina – ja ensimmäiset hevoset muuttivat tilalle.

Mistä nimi Huminalehto syntyi?

Olin tehnyt jo opetustöitä yrittäjänä nimellä tmi Johanna Kivelä, mutta haluttiin löytää nimi, joka kuvastaisi paremmin meidän toimintaa ja arvoja. Emme halunneet perinteistä ratsutallin nimeä, vaan jotain luonnonläheistä ja merkityksellistä.

Huminalehto-nimi syntyi eräänä kesäpäivänä. Olin herännyt päikkäreiltä ja jäin kuuntelemaan ympäristön ääniä silmät kiinni, hiukan vielä väsyneenä. Haapapuiden humina ympärillä loi rauhallisen tunnelman – ja siitä nimi syntyi. Alkuun nimi herätti kysymyksiä muissa ihmisissä, mutta nykyään se tuntuu juuri oikealta. Se kuvaa tätä paikkaa ja sen tunnelmaa täydellisesti. Olemme olleet erilaisia alusta alkaen.

Tallin kasvu ja hevosten merkitys

Vuosien varrella talli on kasvanut. Alussa karsinoita oli neljä, mutta nykyään niitä on yhteensä kymmenen. Mukana on sekä ponikarsinoita että isompia karsinoita hevosille. Matkan varrella on ollut monia tärkeitä hevosia. Jokainen niistä on opettanut jotain – ja ohjannut toimintaa yhä enemmän hevoslähtöiseen suuntaan. Hevoslähtöisyys näkyy arjessa esimerkiksi:

pitkissä tarhausajoissa ja laumatarhauksessa
maastakäsittelyssä
pyöröaitatyöskentelyssä
lempeässä ja hevosta kuuntelevassa ratsastuksessa

Hevosten hyvinvointi ja yksilöllinen kohtaaminen ovat meidän talliarjen perusta.

Perhe-elämä hevostilalla

Hevostilan arki on kulkenut käsi kädessä perhe-elämän kanssa. Meidän kolme tytärtä – Senni (-09), Maisa (-11) ja Lilli (-14) – ovat kasvaneet tämän arjen keskellä. He ovat saaneet (tai joutuneet 😄) osallistumaan tilan töihin ja elämään eläinten kanssa. Eläimet ovat opettaneet heille tunnetaitoja, vastuuta ja läsnäoloa.

Äitiyden, yrittäjyyden ja hevostilan yhdistäminen ei ole aina helppoa. Arki on usein täynnä tekemistä, ja lomat pitää suunnitella erikseen. Monesti hätätilanteissa eläimet menevät edelle – ja se on osa tätä elämäntapaa. Onneksi meillä on nykyään hyvä talliporukka ja apukäsiä on saatavissa.

Matin matka sähkömiehestä kengityssepäksi

Matti on alkujaan sähkömies, mutta vuosien varrella kiinnostus hevosiin vei mukanaan. Nykyään hän toimii myös yrittäjänä ja on erityisammattitutkinnon suorittanut kengitysseppä Ce-F. Alussa hevosten kanssa toimiminen jännitti, mutta kokemus ja tekeminen ovat tuoneet varmuutta. Ja onneksi emäntä on ohjauksen ammattilainen – sitä kautta oppia on myös kertynyt. Eläinrakkaus on ollut mukana alusta asti.

Oma suhde eläimiin – lapsuudesta asti

Minulle eläimet ovat olleet tärkeitä jo lapsuudesta. Viihdyin äitini kotitilalla ja enoni navetassa, ja erityisesti navetan kissat jäivät mieleen. Yläasteella suoritin TET-jaksot eläinlääkärillä. Muistan yhä tilanteen, jossa todettiin, etten taida olla ihan kaupunkilaislapsi – kun lehmien keskellä työskentely ei tuntunut pelottavalta.

Kotona meillä oli tiibetinspanieli Iines, ja tallilla käytiin muutaman kerran viikossa hoitamassa ja tunneilla. Välillä jopa kesäisin poljettiin siskon ja kavereiden kanssa tallille 25 km pyörällä. Monesti matka taittui kuitenkin linja-autolla, ja paluukyyti oli jonkun vanhemman tarjoama. Silloin kun oltiin menty pyörillä tallilla, isäni tuli meitä hakemaan peräkärryn kanssa takaisin kotiin.

Elämä hevostilalla Karungissa

Vaikka moni ajattelee, että asumme kaukana, meille tämä on juuri sopiva paikka. Karungista on noin 20–30 minuutin ajomatka sekä Tornioon että Ylitorniolle. Täällä tärkeintä on rauha, tilan tuntu ja mahdollisuus elää omannäköistä arkea hevosten kanssa. Elämä maalla ja hevosten kanssa tuo arkeen rauhaa, mutta myös vastuuta – ja juuri se tekee tästä elämäntavasta merkityksellisen.

Yrittäjyys ja sopivan kokoinen hevostila

Tämä hevostila on rakennettu maltillisesti ja ostettu tavallisilla talolainoilla. Se on mahdollistanut sen, että toimintaa ei ole tarvinnut kasvattaa liian nopeasti liian suureksi.

Moni iso talli vaatii suurta volyymia, mikä voi kuormittaa yrittäjää. Meille tämä mittakaava on hyvä – ja tukee myös rauhallista, hevoslähtöistä toimintaa.