Hevosyrittäjyys ja sen ajatukset

Mitä unelman jälkeen?

Lapsuudessa ja nuoruudessa haaveilin omasta hevosesta ja omasta tilasta. Ja kas kummaa, ne unelmat on saavutettu.

Mutta mitä sitten?

Kaikki elokuvatkin tuntuvat loppuvan siihen, kun päähenkilöllä on mies, lapset, koira, auto ja talo. Loppuruutu. Happy end. Mutta eihän elämä siihen lopu? Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Mistä aikuinen ihminen enää haaveilee?

Terveydestä, toki. Mutta tuoko se iloa tavalliseen arkiseen aamuun suoraan? Ehkä ei. Uusista hevosista? No, niitäkin on tullut vuosien varrella kokeiltua melkoisella rotukirjolla. Haflingeri olisi vielä ihana, tai quarteri. Mutta olen päättänyt, että meidän maastoihin ja pohjiin sopii parhaiten hevonen, joka ei vaadi alleen golfkenttää. Onhan se aika tylsää lähteä tutkimaan uusia reittejä, jos hevonen tarvitsee paremmat olosuhteet kuin ratsastaja. 😂

Olen myös leikitellyt ajatuksella jonkinlaisesta hevosten kuntoutuskeskuksesta tai ravureiden jumppapalvelusta. Entäpä ratsastuskouluissa vuosia kiertäneet hevoset, jotka kaipaisivat vähän monipuolisempaa tekemistä? Maastakäsittelyä, pyöröaitaus työskentelyä ja kevyttä liikuntaa.

Mutta maksaisiko joku siitä? Siinäpä yrittäjän ikuisuuskysymys. Nämä nykyisetkään hevoset tallissa eivät ole kuitenkaan ikuisia, joten ideoilla on hyvä pallotella.

Oman jalkani kanssa on ollut sen verran neuvotteluja jo pari vuotta, että täysin ratsuttamiseen perustuvaa toimintaa ei voi suunnitella. Ehkä siinäkin on mahdollisuus kehittää jotain uutta.

Toisaalta haluaisin nähdä enemmän ihmisiä, jotka löytävät hevosten kanssa olemisen ilman suorittamista. Harjaamista, hoitamista, hevosen vieressä olemista. Me hevosihmiset tiedämme, miten paljon hyvää siitä voi saada.

Mutta yksi pieni käytännön haaste: millä ajalla? Tallin pyörittämiseen, hevosten hoitoon ja kaikkeen muuhun kuluu jo melkoinen määrä tunteja.

Jos joku nuori tätä lukee, niin tässä yksi ilmainen uravinkki: opiskelkaa ammatti, jolla saa kunnon korvauksen. Sitten voitte ostaa juuri sellaisen hevosen kuin haluatte ja touhuta sen kanssa ihan omaksi iloksenne. Ei tarvitse tehdä jokaisesta harrastuksesta liiketoimintasuunnitelmaa. 😂

Meillä on kuitenkin ollut aivan mahtava mahdollisuus tehdä toimintaa kotoa käsin ja kehittää sitä omannäköiseksi. Kiitos siitä jokaiselle asiakkaalle, joka on ollut mukana näiden vuosien aikana. ❤️

Yrittäjyydessä on vain omat realiteettinsa. Hevostilan hankintaa suunnittelevan kannattaa muistaa, että ostohinnan lisäksi tarvitaan taloudellista liikkumavaraa. Kuukausikulut pitää olla sellaiset että pärjäät ympäri vuoden. Tämä ei ole tasaista ympärivuotista liiketoimintaa. Syksyllä puhelin hiljenee ja toukokuussa se alkaa taas soida.

Olenkin miettinyt kausihinnoittelua: talvella “edullisemmin”, kesällä hieman korkeampi hinta ja pitkäaikaisille asiakkaille sama vanha edullisempi hinnoittelu vuoden ympäri.

Syksyn pimeydessä sitä sitten laskee hevosmäärää, tuloja, menoja ja työtunteja. Ja miettii, pitäisikö tehdä jotain ihan muuta, mutta niin tekee kaikki hevosyrittäjät.

Mutta mitäpä sitä tekisi, kun ammatitkin on tullut valittua sillä ajatuksella, että yrittäjänä tässä kuitenkin toimitaan. Ja kyllä minä tästä tykkään. Älkää ymmärtäkö väärin. Mutta tykkääminen ja kannattavuus eivät valitettavasti aina kulje samassa linjassa. 😉 Toinen ilmainen vinkki yrittämistä haikaileville, ala sellaiselle alalle, jonka palveluita on pakko ostaa.

Vuosien varrella olen oppinut myös vähän suhteuttamaan asioita.

Esimerkiksi pari päivää sitten sanoin asiakas tytöille, etten jaksa ottaa kuolainten pesemisestä valtavaa tunnekuormaa. Toki ne kuuluu pestä, mutta jos joskus jää välistä, niin maailma ei siihen kaadu. Tärkeämpää on kohdata hevonen persoonana ja keskittyä sen hoitoon, kuunteluun ja pohtimaan miten kyseisen persoonan kanssa toimitaan.

Sen sijaan turvallisuusasioista olen tarkka. Esimerkiksi lasten työskentelyasennoista hevosen jalkojen vieressä en tingi. Kyykkyyn, ei polvilleen. Silloin pääsee tarvittaessa nopeammin pois tilanteesta. Jostain syystä nykyään lapset aina menevät polvilleen… Kyykyssä on vaikeampi olla?

Kaikella on paikkansa. Kaikkea ei tarvitse tehdä pilkun tarkasti, mutta tärkeistä asioista ei tingitä.

Ja ehkä tässä on yksi aikuisuuden parhaista opeista: oppii välittämään niistä asioista, joilla on oikeasti merkitystä, ja päästämään irti niistä, joilla ei ole.

Olen saanut kuulla useammankin kerran vuosien aikana, että olemme edellä aikaamme. No niinpä! Olenhan minä sen tiennyt jo Ypäjän opiskeluvuosista lähtien. 😁

Minulla olisi vielä paljon ajatuksia ja annettavaa hevosalan kehittämiseen. Olisi hienoa päästä osaksi isompaa muutosta ja viedä hyviä ajatuksia eteenpäin. Välillä tosin vähän ketuttaa odotella, että milloin muu maailma ehtii samaan kohtaan.

Mutta ei siinä. Täällä me ollaan, omassa pienessä kuplassa Huminalehdossa. Tehdään, kokeillaan, opitaan ja kehitetään.

Ehkä seuraava unelma ei olekaan enää uusi hevonen, isompi tila tai suurempi yritys.

Ehkä se on jotain, mitä ei ole vielä osannut edes nimetä.

Mutta nyt kiinnostaisi kuulla:

Mitä te olette alkaneet haaveilla sen jälkeen, kun ne lapsuuden suuret unelmat ovat toteutuneet?

Onko tullut uusia unelmia vai oletteko jääneet miettimään, että hetkinen… mitä nyt sitten? ❤️

Marraskuun terveisin

Johanna